*

Mirita Saxberg Järjen ääni

Riittääkö varhaiskasvatusmaksujen alennus?

Jokainen vanhempi, jonka lapsi on esikoulussa tai päivähoidossa, tietää saavansa postia ainakin kerran kuukaudessa kun lasku lapsen varhaiskasvatuksesta kannetaan kotiin. Usein maksun määrä ei yllätä, sillä se perustuu itse ilmoitettuihin tuloihin. Ilmoituksessa kysytään vanhemman maksukykyä kuukausittaisten tulojen perusteella: palkka ansiotyöstä, yritystoiminnan tulot, osinkotuotot, pääomatulot ja mahdolliset tuet. Nyt päivähoidon ja esiopetuksen maksut alenevat koko Suomessa. Uudistus on erittäin tervetullut ja oikean kehityksen suuntainen, sillä se tasaa varhaiskasvatuksen eroja kuntien välillä ja näin tarjoaa lapsille yhdenvertaista koulutusta asuinpaikasta riippumatta.

Maksujen alennuksessa on kyse ensisijaisesti lasten edusta – hyvinvoivilla vanhemmilla on hyvinvoivia lapsia. Lisäksi tarkoitus on kasvattaa lapsiperheiden ostovoimaa, eli lisätä kuukaudessa käytettäväksi jäävän rahan määrää. Maksujen alennus siis tähtää epäsuorasti Suomen kilpailukyvyn kasvuun: työttömyyden vähentämiseen, yritystoiminnan kannattavuuteen ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen taloustilanteen kohenemisen kautta. Parempi työllisyystilanne nimittäin nostaisi palkkoja ja eläkkeitä. Varhaiskasvatusmaksujen alennus parantaa myös tasa-arvoa sekä helpottaa työssäkäyvien vanhempien elämää varsinkin pienituloisissa perheissä. Nykyistä matalampien varhaiskasvatusmaksujen ajatellaan parantavan etenkin yksinhuoltajien työssäkäynnin kannattavuutta.

Nykyisellään hoito- ja esiopetusmaksut ovat monelle keskituloiselle perheelle kalliit, ja lapsen hoidon käytännön järjestelyt voivat olla hankalat pitkien etäisyyksien tai joustamattomien päivähoitoaikojen vuoksi. Nykyajan työelämässä ei ole tavatonta, että toinen (tai molemmat) vanhemmista hankkii toimeentulonsa tekemällä vuoro- tai keikkatyötä, tai toimii yrittäjänä alalla, joka edellyttää hoitoa muinakin kuin päiväkodin aukioloaikoina. Työelämän kehityssuunta on mielestäni vain lapsen etu, sillä vanhemmat voivat näin halutessaan itse hoitaa pienen lapsen pääasiassa kotona, mikä onkin alle 3-vuotiaan lapsen edun mukaista. Kuitenkin jokaisella lapsella on oikeus ikävaiheensa mukaiseen virikkeelliseen ympäristöön ja laadukkaaseen opetukseen joko kotona tai kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä. Varhaiskasvatuksen tulisi joustaa mukana työelämän vaihtuvissa aikatauluissa.

Jotta tavoitteisiin päästäisi, tulisi päivähoidon aikataulutuksen vastata työelämän tarpeita. Osa-aikaista päivähoitoa tarvitseva perhe maksaa aina kokopäivähoidosta silloin kun työajat vaihtelevat ja toisinaan tarve hoidolle on aamu- ja toisinaan iltapäivällä. Monet aikuiset tekevät pätkätyötä, osa-aikatyötä, vuorotyötä, opiskelevat, työskentelevät projektiluontoisesti toiminimiyrittäjinä, tai yhdistelevät edellä mainittuja työn muotoja. Tuttavapiirissäni usealla perheellä on lisäksi vuokratuloja: on kaksi asuntoa, joista toinen on jäänyt sijoitusasunnoksi silloin kun on päätetty muuttaa yhteen. Uskon että vuokratuloja tulee saamaan yhä useammat alle kouluikäisten lasten vanhemmat, sillä avioerojen ja uusperheiden määrä ei varmasti ole laskussa.

Myös vuokratulot lasketaan varhaiskasvatusmaksun perusteeksi ikään kuin ne lisäisivät kuukausittaista maksukykyä.  Usein sijoitusasuntoon kohdistuu kuitenkin lainaa silloin kun lapset ovat pieniä ja vuokraamisesta kertyvä pääomatulo maksetaan suoraan pankille. Tällainen pääomatulo näyttää kivalta paperilla, mutta meidän tavallisten tallaajien lompakkoa se ei lihota. Itse saan yhden aikuisen ja yhden lapsen helsinkiläistaloudessa kuukausittaisia vuokratuloja 900eur, joista noin 200 eurolla katetaan hoitovastike ja lopuilla 700 eurolla lyhennetään sijoitusasuntoon kohdistuvaa rahoitus- ja asuntolainaa. Vuokratulosta 30% kannan mukaan maksettavat verot menevät jo omasta pussista.

Vuokrien pääoma tulee ovesta sisään ja menee ikkunasta ulos. On työllistämis- ja talouskasvuperusteluiden kannalta kummallista, että tätä ei ole huomioitu varhaiskasvatusmaksujen perusteissa. Pääomatulot, joihin kohdistuu lainaa, nostavat päivähoidon maksun lähes kaksinkertaiseksi. Nykyisellään kokopäivähoidon laskennallinen maksu on 92 euroa kuussa yhden huoltajan yhden lapsen perheessä, kun tuet, yritystoiminta- ja palkkatulot ovat 2200 euroa. Kun tuloihin lisätään vuokratulot, maksu on 173 euroa kuukaudessa. Nyt suunnitellun varhaiskasvatusmaksujen alennuksen jälkeen yhden aikuisen, yhden lapsen ja yhden sijoitusasunnon päivähoitomaksut laskevat tässä tuloluokassa 59 eurolla kuussa edellyttäen, että ansiotulot olisivat 1300 euroa, jos vuokratulon määrä on 900 euroa. Näillä kuukausiansioilla tosin jo nykyisen maksuperusteen mukaan päivähoito olisi ilmaista. Kun saman perhekokoonpanon yhteenlasketut tulot ovat 4400 euroa, maksut tulevat laskemaan 4 euroa kuukaudessa. Nykyisellään maksu on tällä korkeimmalla tuloluokalla 290 euroa kuussa.

Perheiden käytettäväksi jäävää kuukausirahaa ei kyllä lisää se, että lainamenoihin hupeneva pääomatulo tuplaa päivähoitomaksun määrän. On jokaisen oma asia miten käteen jäävästä tulosta hoidetaan opintolainojen lyhennykset, takaisin maksettavat tuet, vuokrat ja muut elämän menot. Mutta uskon että pankille maksettavien pääomatulojen kanssa kamppailevia kohtalotovereita löytyy useita etenkin tuosta paperilla 4 400 euron bruttotuloluokasta varsinkin, jos perheeseen kuuluu kaksi aikuista ja yksikin sijoitusasunto. Ensi kerralla kun tuloja pyydetään ilmoittamaan, toivoisin että ilmoituksessa kysyttäisi myös pääomatuloon kohdistuvat lainamenot. Maksukyky ja ostovoima kuitenkin riippuu siitä miten paljon kuukausittaista ansiota jää käytettäväksi, ei siitä paljonko rahaa näyttäisi olevan paperilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat