Mirita Saxberg Järjen ääni

Hölmöläiset eivät näe metsää puilta

”Suomi hölmistyy, jos et äänestä” kuului Opettajien ammattijärjestön iskulause kuntavaaleissa. Metsän keskellä syntynyt kansa on kasvanut sivistyneeksi poikkeuksellisen laadukkaan koulumme penkeillä. Perussuomalaisten mainoksessa hoettiin ”politiikka on rikki”. Nyt kun vaalitappion tehnyt puolue on tanssittanut maan poliittista kenttää, huomataan, että Suomi voi hölmistyä myös äänestämällä ja politiikka todella hajosi.

Perussuomalaisten puheenjohtajaksi valittiin ihmisoikeuksia väheksyvästä rikoksesta tuomittu europarlamentaarikko, joka suunnitteli tekevänsä isänmaansa hallitustyötä ulkomailta käsin. Varapuheenjohtajaksi nousi hallituksen liberaalia politiikkaa ja EU:ta vastustava opettajakansanedustaja, joka ei usko evoluutioteoriaan. Toinen varapuheenjohtaja on monipuolinen kohukansanedustaja. Yhteistä puolueen puheenjohtajakolmikossa on äärinationalismi ja ekstremistinen maahanmuuttovastaisuus.

Sipilän hallitusohjelman punainen lanka on työllisyyden kasvattaminen yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla, sekä yhteiskunnan rakentaminen luottamuksen varaan. Luottamus demokratiaan, yhteiskunnan huolenpitoon ja kestävään julkiseen talouteen on sitä perusturvaa, jota hyvän valtion on kansalaisille voitava tarjota. Sisäänpäin kääntynyt nationalismi ja maahan muuttavan työvoiman torjunta sopivat huonosti kilpailukykyä kasvattavaan liberaaliin arvomaailmaan.

Kertovatko perussuomalaisten henkilövalinnat sitten siitä, että suomalaisista on tullut hölmöläisiä? Eivät. Äänestäjät ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä vallitseviin olosuhteisiin. Suomalaiset ovat voineet huonosti jo kauan, eivätkä hallitusohjelman korulauseet ole vielä näkyneet toteutuneina parannuksina. Pelätään, että Suomen metsä ei ole enää turvallinen. Kun kurssi on väärä, spontaani korjausliike on usein liioiteltu. Äärilaidalta on kuitenkin hankala ohjata.

Olisi hölmöläisen hommaa olla korjaamatta kurssia, jos ollaan ajamassa puuta päin. Vielä hölmömpää on kaataa metsän edessä olevat puut yksi kerrallaan, jotta niihin ei törmätä. Tätä luottamusta rapauttavaa ja talouskasvua hidastavaa tekohengitystä on kuitenkin nyt tähän saakka tehty: kilpailukykyuudistuksessa jäätiin pahasti positiivisia talousvaikutuksia tuovien paikallisen sopimisen tavoitteista. Hallitus mm. halusi, että työajoista, palkoista ja muista työn ehdoista voitaisi sopia työpaikkakohtaisesti, jotta yrittäjät voisivat työllistää enemmän ja toimia tehokkaammin. Tämä piti kuulua liittojen työehtoihin. Näin ei käynyt. Viittaan työsopimuksiin, jotka koskevat noin 460 000 palkansaajaa ja kuutta yksityisen sektorin toimialaa.

Nyt rikki mennyt politiikka on mahdollista korjata entistä ehommaksi. On syytä keskittyä sekasorron tarjoamiin mahdollisuuksiin: Hallituksesta voi kasvaa viisaampi. Elinkeinoelämän liittojärjestöt voivat tulla entistä joustavammiksi. Byrokratiaa voidaan todella purkaa. Turvallisuudesta huolehtiva virkavalta voi saada edelleen lisää resursseja. Työllisyystavoitteisiin ja julkiseen talouskasvuun voidaan todella päästä. Kriisi on aina näköalatasanne todelliseen kehitykseen, jos se ratkaistaan oikein.

Metsään paistaa taas nouseva aurinko. Hyvinvoivassa ympäristössä eivät äänestäjät, median edustajat, poliitikot tai virkamiehet voi niin pahoin, että tekee mieli hölmöillä. Miten metsä vastaa, kun sinne huudetaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat