Mirita Saxberg Järjen ääni

Ajaako reformi joka kolmannen amiksen sossuun?

Puolet peruskoulun jälkeistä tutkintoa opiskelevista nuorista on amiksia, eli opiskelee ammatillisessa oppilaitoksessa. Amiksesta valmistutaan ammattiin, toisin kuin lukioista. Amikset voivat siis saada koulutustaan vastaavan työpaikan heti valmistuttuaan. He ovat myös oikeutettuja työttömyyskorvaukseen heti opintojensa jälkeen.

Nykyisistä kaksikymppisistä jokaisen olisi oltava töissä reilun kymmenen vuoden kuluttua, jotta verotulot kattaisivat nykysysteemin mukaiset eläkkeet suurelle ikäluokalle. Todellisuudessa kuitenkin yhä useampi nuori on vaarassa syrjäytyä, eikä työtä ole tarpeeksi saatavilla.

Kelan tiedoista selviää, että noin joka viides nuori on nostanut toimeentulotukea viime vuonna. Toimeentulotuki on yhteiskunnan viimekäden turva tilanteissa, joissa taloudellinen hyvinvointi ei työtulon, opintotuen tai minkään muun sosiaalietuuden jälkeen ole riittävä. Toimeentulotuen hakeminen ennustaa syrjäytymistä. Huonon toimeentulon lisäksi syrjäytymisen riskiä lisää yksinäisyys. Amisbarometri 2018 -tutkimukseen osallistuneista nuorista 34 prosenttia kokee usein olevansa yksinäinen:

”Huonointa [opinnoissani on] varmaankin ryhmän ulkopuolelle jääminen ja yksinäisyys.”

Yksinäisyys altistaa myös päihteiden liialliselle käytölle. Uskon, että huumeiden käyttö syrjäyttää nuoria koulutuksesta ja työelämästä useammin, kuin mitä tutkimuksista vielä nähdään. Amisbarometri osoittaa, että liki 20 prosentilla nuoremmista ammatillisista opiskelijoista päihteillä on suuri vaikutus elämään.

Tilastokeskus on tutkinut ammatillisen koulun keskeyttäneiden määrää, joka oli vielä vuosina 2015-2016 vähenemässä neljättä vuotta peräkkäin. Välissä on tapahtunut ammatillisen koulutuksen uudistus ja niitä edeltäneet koulutusleikkaukset. Ennustan, että kahden vuoden kuluttua saatavissa tilastoissa koulupudokkaiden määrä on kääntynyt kasvuun. On selvää, että valtion budjetissa ei ole tarpeeksi varoja tukea kunnollista koulutusta.

Keskustelin viikko sitten Finnbuild-messuilla viideltä eri paikkakunnalta kotoisin olevan ammatillisen opettajan kanssa koulutuksen nykytilasta. Ilahduttavaa, että moni opettaja vieraili alansa messuilla vapaa-aikanaan. Sitä amisten opettajilla on nykyään enemmän kuin silloin, kun itse tein opettajan työtä. Vastikäisen amisreformin näkyvin idea on se, että oppimista siirretään työpaikoille ja opiskelua joustavoitetaan mm. vähentämällä lähiopetuksen määrää. Työssä oppimisen nivominen yhteen opiskelun kanssa on hyvä päämäärä. Kannatan myös opiskelijan vapautta valita itse milloin ja miten opiskella. Toteutus on silti kääntynyt hyvää tarkoitustaan vastaan.

Opettajat olivat sitä mieltä, että vähentynyt lähiopetus on monella tavalla huono asia. Opiskelijoista kolmen arvioidaan ottavan vastuuta omasta oppimisestaan ”etäpäivinä”. Kaksi keskisuomalaista opettajaa vakuuttelivat, että jos luokassa on 18 opiskelijaa, heistä 15 tarvitsee sellaista kädestä pitäen -ohjausta, jota opettajalla ei enää ole aikaa antaa.

Amikset ovat aivan liian nuoria ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. ”Etäpäivinä koulussa on muutama hassu opiskelija, mutta kaupungilla niistä hengaa suurin osa” – ammatillinen opettaja Hämeenlinnasta.

Ammatillisen koulutuksen reformin vaikutukset lisäävät nuorten syrjäytymisen riskiä. Uudistuksessa ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota siihen, että tutkintoa opiskeleva nuori kaipaa ryhmäyttämistä ja opettajan ohjausta oppimisessa ja elämänhallintataidoissa. Nykyisen opetussuunnitelman mukaan jo pienten peruskoululaisten edellytetään osaavan ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Osaamisen reflektointi ja omien kehitystarpeiden tunnistaminen kasvattaa työelämässä tarvittavia omatoimisuuden taitoja, mutta kolikon kääntöpuolena saattaa vanhemmilla opiskelijoilla olla tunne turvaverkon puuttumisesta.

Opettajien palautteen mukaan myös työssä oppimisen paikkoja on hankala löytää, eikä näiden yritysten työntekijöillä ole aikaa opettaa nuoria. Osa amiksista jää ilman työpaikkaa ja osa jättää työjakson kesken, sillä tarjolla on vain sellaista ”hanttihommaa”, joka ei opeta tekijälleen tarkoituksenmukaisia taitoja. Mitä pienemmän kaupungin opettajaa haastatteli, sitä vähemmän opiskelijoilla nähtiin olevan mahdollisuuksia saada työssäoppimisen paikkoja.

”Samaan aikaan kun hallitus tekee sellaista politiikkaa, että ajetaan paikallisia yrityksiä ahtaalle, käsketään nuoret pois kouluista näille paikallisille työpaikoille” – ammatillinen opettaja Riihimäeltä.

Yritysten pitäisi saada valtiolta porkkana oppilaitosyhteistyöhön – verohelpotus per työssä oppiva ammatillinen opiskelija motivoisi varmasti avaamaan ovet opiskelijoille. Lisäksi opettajien määrää on lisättävä siten, että opettajat ehtivät mukaan työpaikoille ohjaamaan, verkostoitumaan ja tuoreuttamaan omia työelämätaitojaan. Opettajien läsnäolosta hyötyisivät myös yritykset. Ammatillisen koulutuksen laatu paranee ainoastaan opettajavetoisesti.

Kansanedustaja Pilvi Torsti kysyi Iltalehden blogissaan onko opetusministeri valmis järjestämään ammatillisen koulutuksen ratkaisuja etsivän kriisikokouksen. Eilen kansanedustaja Hjallis Harkimo ehdotti, että nuorille tulisi pedata suora polku toisen asteen koulutuksesta joko ammatilliseen korkeakouluun tai yliopistoon. Päättäjät ovat yhtä huolissaan nuorten koulutuksesta, kuin me ammatilliset opettajatkin.

Ammatillinen koulutus on arvokasta sekä toisella että kolmannella asteella. Tämä arvostuksen täytyy alkaa näkyä nykyistä paremmin. Opettajakunnalle on saatava enemmän resursseja tarjota lähiopetusta, ryhmäyttää opiskelijoita ja olla mukana työpaikoilla. Koulussa ja työharjoittelussa opittavien taitojen lisäksi nuorten on tärkeää voida luoda verkostoja ja tuntea kuuluvansa osaksi porukkaa. Vertaistuki ja sosiaalinen ympäristö vaikuttaa onnellisuuteen ja uskoon hyvästä tulevaisuudesta. Luottamus työllistymistä kohtaan vähentää myös amis-opintonsa keskeyttävien määrää (Amisbarometri2018).

Syrjäytyminen on paitsi kansantaloudellinen, ennen kaikkea inhimillinen ongelma. Mikään ei saa olla päättäjille tärkeämpää, kuin pedata lapsille ja nuorille hyvä tulevaisuus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Koulutuksesta ei olisi kannattanut leikata, kaikki asiantuntijat olivat tästä yhtä mieltä. Koulutuspolitiikka on ollut todella lyhytnäköistä eikä sitä ole pedattu tulevaisuuteen. Ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut ovat kärsineet tästä eniten, koulutuksen tyypin vuoksi, ja seurauksena koulutuksen laatu ja koulutusmotivaatio väistämättä laskee, ja se saattaa johtaa juuri huonoihin asioihin joista mainitsit. Kaikkea opiskelua pitäisi tukea enemmän, pohjoismaisissa vertailuissa Suomessa opiskelua tuetaan kaikista vähiten.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tiimityön oppiminen ja tiimin muodostamisen harjoittelu tulisi olla amiksenkin opinto-ohjelmassa mukana.

Kovan ammatillisen osaamisen lisäksi tulisi panostaa ns. pehmeisiin taitoihin, joista tiimityöskentely on tärkein. Yksittäinen ammattilainen ei paljoon pysty ilman muiden ammattilaisten tiimiä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

No miten on nyt noin mennyt kun Kokoomuksessa olit repimässä koulutuslupauksia alas? Vai pitäisikö luottaa että olet eheytynyt ideasta toimiessasi Liike Nytissä?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Niin, on vaikea ymmärtää Kokoomuksen linjaa koulutuksen alasajossa. PK-sektorin menestymisen yksi peruspilareista on yrityksen ammattitaitoinen työvoima. Nyt tuntuu siltä, että Kokoomus, Kepun sekä EK:n rinnalla on lähtenyt tuijottamaan vain palkkakustannuksia sekä riitelemään ammattiyhdistyksen kanssa.

Kyllähän korkeatasoinen ammattikoulutus on nähtävä investointina. Investointi on aivan eri asia kuin kannattamattoman "bisneksen"pyörittämisen tukeminen, johon meillä menee nykyjään laskutavasta riippuen 4 - 8 miljardia euroa/vuosi.

Jos johonkin pitäisi reformia kohdistaa, niin se olisi tuo yritystukikokonaisuus. Sitähän Mauri Pekkarisen työryhmä yritti surkein tuloksin. Mahtoikohan se johtua siitä, että Kepu on ollut perinteisesti aktiivisesti rakentamassa milloin minkäkinlaisia tukiaisautomaatteja, mutta ei ole ollut halukas purkamaan niitä. Harva kai haluaa omia monumenttejaan lähteä purkamaan.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Nykyhallituksemme osaa vain leikata ja kikyttää sekä heikentää työehtoja.
Nuoriin tulisi satsata yli kaiken muun sillä heissä on tulevaisuutemme.
Pieni osa väestöstä ahneudessaan saa aikaaan suurta tuhoa.

Keijo Lehmus

"Nykyisistä kaksikymppisistä jokaisen olisi oltava töissä reilun kymmenen vuoden kuluttua, jotta verotulot kattaisivat nykysysteemin mukaiset eläkkeet suurelle ikäluokalle."

Minkähän takia suuret ikäluokat keräsivät valtavat varat eläkeyhtiöille? Eikö se ollut juuri omien eläkkeitten kattamiseen. Pitääkö yhtiöitten eläkevarat edelleen kasvaa kun seuraavat ikäluokat ovat pienempiä?

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Uskomatonta että ammattikoulutus ajettiin käytännössä alas kymmenessä vuodessa.

Läsnäolopakko, kuri ja järjestys vaihdettiin unelmahöttöön ja pullamössöön.

Käyttäjän jonirikkola kuva
Joni Rikkola

Kun nuori ontehny jokusen vuoden pätkätöitä, ollut pulassa rahojen kanssa ja irtisanomislain tultua voimaan saanut potkuja tietämättä syytä, niin alkavat työhalutkin olla lopulta vähissä. Elämässä ei ole jatkuvuutta, ei voi tehdä suunnitelmia, ammattitaitoa ei kartu kun olet pätkän siellä ja pätkän täällä. Työnantajat ovat itse pilanneet työvoimansa ja ihminen ei paljon ehdi töissä käymään kun on jo burnout ja masennus rikkonaisen elämän vuoksi. Siitä selviää päihteillä.
Kysyinsinkin päättäjiltä ja työnatnajilta. Miksi ihminen khakisi töitä? Jotta saa kolme kuukautta töitä ja potkut taas, sitten odottelee työttömyyskorvauksia ties kuinka kauan. Olet saatavilla kokoajan kukaan vaan ei lopulta rvitse sinua kuin kolmen vuoden välein. Amaattitaoinen raakka 30 vuotiaana. Työttömyys'elämän' kuluttamana. On helpmpi sitten antaa olla vaan. Rikoksella saa äkkiä vuoden palkan ja katto pysyy päänpäällä, kävi miten kävi.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Olen asiasta kovastikin samaa mieltä Mirita Saxbergin kanssa. Ammatillisia käden taitoja ei voi oppia etäopiskelemalla ja googlaamalla. Kyllähän tässä haiskahtaa hallituksen suunnasta vastaavalta mallilta jota työllistämisessä on nähty: temppu-työllistäminen ja nyt temppu-koulutus.

Hieman kylmää se, että meillä on jakossa sähköasentajia , talonrakentajia, autonasentajia , ym. joilla ammatillinen osaaminen on heikkoa. Sehän on jo turvallisuuskysymys ja yrityksille kysymys siitä minkälaista laatua yritys tekee. Huonolla osaamisella syntyy sutta, jota sitten kalliilla rahalla jälkikäteen korjaillaan ja paikkaillaan. Se ei voi olla kilpailukykyä eikä pk-sektorin menestmisen edellytysten parantamista.

Itse olen keskustellut niin ammattilaisten , opettajien ja opiskelijoiden kanssa tästä aiheesta. Heiltä saamani palaute on samansuuntaista, mitä tässäkin blogissa on esitetty.

Pitäisikö hallituksen keskittyä oleelliseen eikä touhuta muuta, jolla työmarkkinat ja yhteiskunta saadaan vain sekaisin ?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Kun painopiste on siirretty työssä oppimiseen, niin mihin oikeastaan tarvitaan enää ammattikouluja? Vielä muutama vuosi sitten suunniteltiin ammattikoulutusta lukiokoulutuksen rinnakkaiseksi väyläksi jopa korkeakouluihin ja yliopistoon asti. Jos koulutus on nyt vain työpaikalla tehtävää käytännön työtä, niin jatko-opintotoiveet voidaan unohtaa. Tässä taitaa olla vain kysymys hallituksen näyttöhalusta eli siitä, että pannaan hihat heilumaan ja tehdään "uudistuksia", samantekevää mihin ne johtavat.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomessa taitaa nyt tällä hetkellä olla n. 60.000 alle 25 -vuotiasta, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä edes työnhakijoina. Nämä eivät siis edes näy työttömyystilastoissa ns. työttöminä.

Ensi vuosikymmenen haasteita ei kotimaisin porukoin enää ratkaista, jos ratkaistaan ulkomaisinkaan, sillä Suomi ei kulu niihin maihin, joihin tunnetaan vetoa ammattitaitoisen työvoiman taholta. Kielitaito on ehkä merkittävin ongelma ulkomaisen työllistymiselle Suomessa.

Viime vuonna Suomesta muutti ulos yli 2.000 korkeakoulutettua ammattilaista enemmän, kuin mitä maahan tuli. Tämän lisäksi suomalaisia fiksuja nuoria muutti ulkomaisiin yliopistoihin liki 1.500 nuorta, joista suuri osa jää myöhemmin pysyvästi Suomen rajojen ulkopuolelle valmistuttuaan.

Toimituksen poiminnat